Omamaatila

Highlanderien hoitoa

Viime keväänä syntyneiden vasikoiden vieroitus on tehty. Tai oikeastaan vieroitimme vasta tytöt, jotka lähtevät uuteen kotiin kasvamaan emolehmiksi. Sonnipoikien vuoro on parin viikon päästä. Vieroitettavat hc-tytöt toimme aivan pihapiiriin. Puuaitaukseen, josta on hyvä seurata talon touhuja. Isäntäväki sekä koira ja hevoset kulkevat pitkin päivää aitauksen vierestä. Autotie on aitauksen vieressä ja myös traktorit ajavat aivan läheltä. Näin uudet pikkuhiehot totutetaan ääniin ja liikkeeseen sekä ihmisiin ja muihin eläimiin. Välillä menemme herkkujen kanssa jututtamaan tyttöjä aitaukseen. Yleensä tyttöjen kesyttäminen vie kauemmin aikaa kuin sonnipoikien. Tytöt ovat varovaisia ja miettivät ensin mahdollisia vaaranpaikkoja. Sonnipojat, nähdessään herkkuja hoitajan kädessä, näyttävät yleensä miettivän vain sitä, miten saa leipäpalan ennen toisia. Joskus hoitaja tahtoo jäädä jopa liian ahtaalle. Mutta tyttöjen kanssa sitä vaaraa ei ole. Viime vuonna käytimme syöttinä Shetlannin poni Villeä. Ville ilmeisesti puhuu highlanderien kieltä ja olisi mielellään viettänyt kaiken aikansa kesytystöissä. Ja herkkuja vastaan sillä ei todellakaan ollut mitään!

Omaa rooliamme highlanderien hoitotöissä olemme joutuneet miettimään paljon. Vuosien saatossa olemme myös muuttaneet tapaamme toimia. Olemme antaneet enemmän tilaa ja kunnioitusta eläinlauman luontaisille käyttäytymismalleille ja emojen hoivalle. Aina se, mikä aluksi saattoi omasta mielestä olla parasta hoitoa, ei ollutkaan lopulta paras toimintatapa. Vaikka emot ovatkin kesyjä, eivät ne välttämättä sietäneet meidän tartuttavan ihmisen hajua pieneen vasikkaansa. Ainakaan ihmisen haju ja liika läsnäolo ei lisännyt emoviettiä ja vasikan leimautumista omaan emoonsa. Eikä ihminen koskaan ole parempi äiti vasikalle kuin oma emo. Siispä korvamerkit korviin vasikalle mahdollisimman nopeasti ja  pois paikalta. Tyydyimme ihailemaan vähän kauempaa. Ja koira sai vastaanottaa lääppimiset, jotka olisimme mielellämme antaneet myös pikkuisille, pörröisille vasikoille. Koiralle hellyys kyllä kelpasi, ja vasikat saivat elää rauhassa emojensa hoivassa.

Samoin nyt, kun vieroitettujen pikkuhiehojen kesytys alkaa, yritämme tehdä sitä sopivasti. Koira ja hevoset toimivat hyvänä esimerkkinä, että ihminen on hyvä ja ihan ok tyyppi. Vietämme aikaa uuden lauman kanssa, mutta samalla varomme, etteivät vasikat vielä leimaudu meihin. Sen aika on uudessa kodissa. Uuden isäntäväen äänet, hajut ja tapa toimia tulee toivottavasti tutuksi näille tytöille sitten uudessa kodissa. Ja siellä saa sitten lääppiä! Näistä pikkuhiehoista tulee aikanaan uusia emolehmiä ja pitkäaikaisia kumppaneita. Niinpä molemminpuolinen leimautuminen ja kiintyminen on hyväksi. Joten nyt meidän on parasta antaa vähän tilaa, jotta lopputulos on sekä pikkuhiehoille, että uudelle isäntäväelle parempi.

Mutta odottakaa vain, kun parin viikon päästä noudetaan sonnipojat vieroitukseen. Ne eivät ole lähdössä tilalta minnekään, joten lääppiminen alkakoon!!!

 

Laita jakoon jos tykkäsit 🙂Share on Facebook37Tweet about this on TwitterShare on Google+0Email this to someone