Omamaatila

Kesä 2013

Hevoset ovat tuoneet arkeen oman värinsä. Niillä näyttää olevan koiran kanssa paljon yhteistä; kaikki liikenevä aika näyttäisi menevän koiran ja hevosten kanssa. Kyllä voikin kolme eläintä työllistää… Tällä kylällä ei ole pitkään aikaan ollut hevosia, joten heppatyttöjä löytyy. Meidän oma ysiluokkalainen on edelleen vahvasti heppohin höyrähtänyt ja se näkyy myös heppakerhossa; kerho on aktiivinen ja toimelias. Kyllähän se on ihana asia, kun lapset ja eläimet saavat touhuta yhdessä, mutta kaikesta huolimatta äitiä välillä hirvittää… Hevoset ovat kuitenkin isoja eläimiä ja voi vain toivoa, ettei mitään satu. Nautojen kanssa olemme oppineet toimimaan koko elämämme, ja niitä ei osaa pelätä lainkaan samalla tavalla. Hevoset ovat hurjan isoja ja niillä on vielä rautakengätkin. Voi, voi…

Uuden huvilan rakentaminen on vielä vaiheessa; odotamme rakennuslupaa. Ja se taas on kiinni kaavamuutoksesta, tai jostakin sen tapaisesta. Päästäänköhän tänä syksynä vielä tekemään pohjat. Toivottavasti saataisiin edes sauna pystyyn. Uusi tontti vaikuttaa kivalta. Saas nähdä, millaisen lomahuvilakokonaisuuden saamme aikaiseksi.

Highlanderien määrä ja massa on pikkuhiljaa noussut. Nyt sonnilaitumella tanner tömisee kunnolla, kun lauma siirtyy laitumelta toiselle. Välillä on olo niinkuin kunnon ranchilla. Illalla, kun sonnit aloittavat iltakuoron, on tunnelma joskus melkoinen. Jos olisin yksin illalla kävelemässä ja mölinä alkaisi viereisellä laitumella, niin kiire tulisi jos en tietäisi, että sonnipojat vain siellä laulelevat. Isoja ovat, mutta rauhallisia sellaisia. Kyllä kesäaikana ovat pojat kasvaneet. Olemme ilmeisesti ylittäneet jonkun esteettisen kriittisen massan rajan, sillä nyt sonnipoikien lauman koko tekee jo vaikutuksen.

Syksyn ensimmäisen luomulihaerän myynti on alkanut. Syyskuussa saadaan taas herkutella kunnon pihvillä!

Laita jakoon jos tykkäsit 🙂Share on Facebook0Tweet about this on TwitterShare on Google+0Email this to someone