Omamaatila

Herkullista ja Hyvää Uutta Vuotta 2016

On alkamassa vuosi 2016. Vuosiluku, joka joskus nuorena  tuntui olevan NII…IIN kaukana. Ja hups! Nyt tuo vuosi on vain muutaman hetken päässä.

Juuri nyt ilma suosii; pikkupakkanen, mukava ilma. Paljut lämpiävät varmaankin molemmissa huviloissamme ja vieraamme valmistautuvat Uuden Vuoden vastaanottoon. Kylän oma savusaunailta alkaa myös muutaman tunnin päästä. Ennen sitä on hevoset tuotava talliin, jätettävä täysvalaistus ja radio päälle.  Karjan laitumille on sytytettävä ”katuvalot”.  Isäntä on ajanut koko iltapäivän uusia rehupaaleja highlandereille. Täydellä vatsalla ei toivottavasti jaksa juosta, vaikka ilotulitus vähän riehaannuttaisikin.  Koira sitä vastoin tulee nauttimaan jälleen ilotulituksesta. Se riehaantuu asiasta ja yrittää epätoivoisesti löytää alasammutut linnut. Koiran logiikalla kyse on mitä ilmeisemmin suuresta metsästysjuhlasta. Saalis vain valitettavasti on jäänyt ainakin vielä toistaiseksi kovin laihaksi.

Lapset kasvavat vähän liian nopeasti. Nuorinkin seilaa jo murrosiän myrskyisellä merellä ja äiti tuntee jäävänsä monesti jalkoihin. Kunnes taas ryhdistäytyy ja kajauttaa äiti-karhun turvallisuusilmoituksen ilmoille. Se auttaa hetken. Ainakin koiraan ja äidin mielenrauhaan. Toisaalta nuorisosta on välillä jo ihan apua myös asiakaspalvelussa. Lihanjaossa sekä matkailupalveluissa. Kun äiti ei ole mukana, saan viestejä että nuoriso on hoitanut ihan hyvin hommansa. Tietenkin joskus, kun äiti on liian lähellä, iskee joku lapsus tilanteeseen. Joko äidille tai tyttärille.

Hevosia tilalla näyttää yhä riittävän. Epäilen, että ahkerat naapurintytöt ovat niin suuri apu hevosten hoidossa, että ainakin vielä toistaiseksi on nuoriso jaksanut hevosia harrastaa. On se vain aika työläs harrastus näin sivusta seuranneena. Hevosten hoito on tyttöjen ja isännän vastuulla. Siitä äiti on fiksusti osannut pysyä onneksi kauempana.

Highlanderien lukumäärä laski ainakin väliaikaisesti. Meidän yhden lauman astutussonni ei muistanut ilmoittaa jääneensä eläkkeelle kesken töiden ja näin osa laumasta jäi poikimatta. Syksyn ajan on nuori uusi sonni ollut laumassa töissä ja keväällä 2016 pitäisi selvitä, oliko siitä apua. Tosin isäntä on kyllä katsellut yhtä mustaa sonnia naapurin laitumella vähän sillä silmällä, että saattaapa olla ensi kesänä sonnin vaihdos vielä edessä.

Toivottavasti tammi-helmikuu on säältään mukava eläimille. Pieni pakkanen on ihan ok ja pieni lumimääräkin on ihan ok. Mutta hurjia pakkasia tai kovia lumisateita ei niin välttämättä tarvittaisi. Maaliskuussa alkaa toivottavasti ensimmäiset merkit keväästä jo ilmestyä ja toivottavasti saadaan silloin myös vaihto-oppilaamme takaisin kotona käymään. Vaihto-oppilaat ovat ihania ja heistä tulee kuin omia lapsia vuoden aikana, mutta on se  tietysti kurjaa kun vuoden päätyttyä nuoret lähtevät takaisin kotimaahansa. Mutta onneksi käyvät välillä Suomen-kodissaankin. Ja siihenhän se on totuttava, että yksitellen nämä viimeisetkin lähtevät maailmalle omaan elämäänsä. Mutta onneksi ei ihan vielä….

Herkullista Highlanderi-Vuotta 2016 toivottaen:

Seija ja Eero Raudaskoski perheineen

 

Laita jakoon jos tykkäsit 🙂Share on Facebook0Tweet about this on TwitterShare on Google+0Email this to someone