Omamaatila

Tammikuussa 2017

Tammikuussa vuosi on vielä jännittävänä alussa. Tiedän, että tänä vuonna tulemme kohtaamaan päiviä, jotka olisi saanut jäädä väliin. Tulemme myös viettämään juhlaa ja onnittelemaan toisiamme etappien saavuttamisesta. Ja väliin toivottavasti paljon kestävää, vahvaa arkea. Minä lasken arjen varaan. Jos arki kantaa, voin elää hyvää elämää suurimman osan tästä vuodesta. Ja välillä kohottaa maljan elämän loiston päiville.

Perheessä lapset kasvavat huomaamatta nuoriksi. Taas yksi on lentämässä pesästä muille maille. Toivottavasti ei liian kauas. Mutta omaan elämään on lähdettävä ja äidin vain sopeuduttava asiaan. Eläimillä poikasen lähtö pesästä näyttää toimivan enemmänkin yhteisen suunnitelman mukaan. Jos poikanen aristelee, voi emo vähän ”tuupata” matkaan. Highlandereillakin näkee, miten emot alkavat puskea vieroitettavia vasikoitaan kauemmas. Silloin aloitamme vieroitukset ja haemme nuoriso-osaston pihapiirissämme sijaitseviin vieroitusaitauksiin. Sonnit omaansa ja hiehot omaansa.

Tänä lukukautena perheessämme on vaihto-oppilas Italiasta. Puhutun kielen taito toivottavasti vahvistuu sekä äidillä että tytöillä. Koulun opintosuunnitelmiinkin tulee jatkossa painotukset myös puhutun kielen taidolle, ja tätä uudistusta tervehdin lämmöllä.  Ehkä taito realisoituu vasta, kun pystymme kommunikoimaan sen avulla keskenämme. Välillä ihmettelen, kun lukiolaisetkin väittävät, etteivät osaa puhua englantia. Haloo pojat… jos luokkakaverina on söpö tyttö kaukomailta, niin ei kun vain sanakirja käteen ja tuttavuutta tekemään. Se on sitä hyvää arjen kantavaa kansainvälistä yhteistyötä se!

Kun keväällä nuoret highlanderisonnit juttelevat laitumella shetlanninponi-herrasmiehen kanssa, niin ei siinäkään varmaankaan heti yhteistä kieltä löydy. Mutta kun aikansa pojat luimuilevat ja puhisevat, niin loppukesästä menee jo ihan hyvin.

Hyvää Alkavaa Vuotta 2017 meille itsekullekin!

Laita jakoon jos tykkäsit 🙂Share on Facebook0Tweet about this on TwitterShare on Google+0Email this to someone